Luterilaisena nyt
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Luterilaisena nyt

Unto Räsänen

Otsikko vaatii vastaamaan: mitä on minun luterilaisuuteni nyt? Ei ihan helppoa vastata ottaen huomioon vauhdilla lisääntyvän liberalismin ev.lut. kirkossamme ja sen tosiasian, että katolinen kirkko toisaalta ei aikoihin ole ollut sellainen paheenpesä kuin oli 500 vuotta sitten. Siitä kiitos Lutherille ja muille uskonpuhdistajille (kuten Philipp Melanchthonille)!

Itselleni luterilaisuus on jotenkin arkinen asia ja itsestäänselvyys, kun sen kanssa on elänyt lapsuudesta saakka. Sen merkitystä voi kuvata näinkin: Kotona ennen oli isä ja äiti, jotka neuvoivat ja ohjastivat meitä lapsiaan, joskus tiukastikin, mutta rakkaudella. Elämä kulki arkisesti ilman, että vanhempien ja lasten välillä olisi ollut erityisempiä tunteen osoituksia. Sitten koitti aika, kun heitä ei enää ollut. Silloin ymmärsi heidän koko arvonsa, kun elämään tuli tyhjyys. Jotain samantapaista arvelisin kokevani jos yhtäkkiä luterilaista kirkkoa ei olisi.

Älyllisesti arvostan kirkkoa historiallisista syistä johtuen. Kirkko on opettanut meidät lukemaan, sillä on ollut tärkeä roolinsa itsenäisen Suomen kansan ja sen tapakulttuurin luomisessa. ”Varjele sinä tapaa, niin tapa varjelee sinua” kuuluu eräs sananlasku. Lutherin lukuisat virsikirjamme virret, kärjessä Jumala ompi linnamme ja Enkeli taivaan, ovat virvoittaneet ihmisiä vuosisatojen ajan.

Nyt vietämme siis uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuotta. Lähtölaukaus oli ammuttu, kun Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen v.1517. Häneen liittyi älykäs hollantilainen filosofi Erasmus Rotterdamilainen, jolta oli julkaistu katolilaiskriittisiä kirjoituksia jo aiemmin. Yhteistyö katkesi kuitenkin pian joidenkin opillisten seikkojen vuoksi ja henkilökemioistakin johtuen. Olihan Luther tunnetusti ronski ja joskus karkeakin henkilönä.

Lutherin eväät olivat kuitenkin sopivat saamaan ison aukon, ellei peräti repeämän paavilaisuuden rintamaan. Syntyi protestantismi, joka kattaa useita kirkkokuntia. Sopii kysyä, olisiko syntynyt, jos Lutherin tilalla olisi ollut varovainen ja aina sivistyneesti sanansa asettava henkilö? Ehkä ei. Niinpä Herramme näki hyväksi asettaa alkurynnistyksen tekijäksi karkeasyisen voimapesän, vuorimiehen poika Martti Lutherin! Loppu onkin sitten silkkaa historiaa…

 

Unto Räsänen
Siilinjärven seurakuntalainen

26.4.2017




Aloita uusi viestiketju Siirry arkistoon
Aihe / Aloittaja   Viimeisin / Viestejä