Tänä vuonna joulukirkossa saa vain olla
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Tänä vuonna joulukirkossa saa vain olla

Seurakunnastamme hiljattain eläkkeelle jäänyt Hellevi Lappalainen kantaa sydämessään monta muistoa joulusta ja perheistä.

Nyt sytytämme kynttilän... Se laulu vie minut kohti joulua aina siihen asti, kun Enkeli taivaan kajahtaa.”
Näin kertoo Hellevi Lappalainen, Siilinjärven seurakunnasta kesällä eläkkeelle jäänyt lastenohjaaja. Tänä vuonna hän laskeutuu adventista jouluun omassa rauhassaan, kiireettömästi. Taakse ovat jääneet 20 työvuoden joulut, joina juhlaa valmisteltiin vuosittain vähintään viiden kerhoryhmän kanssa ja lisäksi vietettiin kerho- ja päiväkotilasten jouluhartaudet. ”Tänä vuonna joulukirkossa saan vain olla asettumatta itse framille.”

Seurakuntatalolla Hellevi Lappalainen istahtaa levollisesti tuttuun tuoliin. Lasten kerhohuoneen alttaritaulu on Lappalaisen kummitytön Hanna Taskisen käsialaa. Kuva: Sini-Marja Kuusipalo

 

Lappalainen on siilinjärveläislapsille tuttu ohjaaja niin päivä-, perhe- ja puistokerhoista kuin päiväkotivierailuilta ja jopa rippikoulusta. ”Olen luontofriikki. Tykkäsin erityisesti puistokerhoista, joissa sain kohdata perhepäivähoitajia lapsineen ja olla samalla lähellä luomakuntaa.”

Isoja kysymyksiä, pieniä kohtaamisia

Lappalainen toimi lastenohjaajana Siilinjärvellä 90-luvun lopulta tämän vuoden kevääseen. ”Kun lapseni kuoli 19-vuotiaana, aloin miettiä, mitä elämältäni haluan. Silloin tuli ajankohtaiseksi ammatinvaihto liike-elämästä toiselle alalle. Lapset vei!” Lappalainen kertoo.

Lastenohjaajien osallistuminen rippikoulutyöhön on seurakunnissa harvinaista. Hellevi Lappalainen on saanut toimia esimerkkinä kollegoilleen sillä saralla. Nuoret haastoivat hänet vastaamaan vaikeisiinkin kysymyksiin, ja rippikoulussa Lappalainen saattoi kertoa myös nuoren poikansa kuolemasta. ”Moni rippikoululainen pysähtyi miettimään nuoren ihmisen kuolemaa ja kuoleman lopullisuutta.”

Lappalaista puhuttelevat ne nuoret, jotka sulkeutuivat kuoreensa. ”Jotkut eivät koko rippikoulussa puhuneet mitään. Yksin jäämisen kohtaaminen hämmentää. Niin se on pientenkin kanssa.”

Lapset veivät sydämen

”Jännitin kyllä kovasti, miten nuoret ottavat minut vastaan. Hirmu hyvin ottivat. Kohtelivat ihan tasavertaisesti. Heidän joukossaan oli entisiä kerholaisiani, ja joidenkin elämää sain seurata 3-vuotiaasta 15-vuotiaaksi.”

Eläkeläinen Hellevi Lappalainen kantaa sydämessään monta rikasta muistoa siilinjärveläisistä perheistä ja erilaisista elämänvaiheista. ”Erityisesti ne lapset, joiden kanssa on ollut haastavaa, moikkaavat kylällä vieläkin.”

Viimeiset työvuotensa Hellevi Lappalainen vastasi seurakunnan pyhäkoulutyöstä. ”Entisen ajan pyhäkoulusta on aika ajanut ohi. Sunnuntai on monen perheen ainut vapaapäivä. Pyhäkoulu voisi kohdata perheitä paremmin, jos se toteutettaisiin aamun sijasta eri aikaan. Iltapäivän tai illan pyhäkoululle voisi olla tilausta. Perheiden arkea helpottaa iltapala, niin että lapsi voi lähteä täydellä mahalla kotiin nukkumaan”, Lappalainen miettii.

Vapaaehtoisista pyhäkouluopettajista Lappalainen on hyvillään.

Nyt eläkeläisen Hellevi Lappalaisen omaa arkea rytmittävät varamummon tehtävät Ylivieskassa siskontytön pojalle ja Kuopiossa kummitytön pojalle. Kuten monia eläkeläisiä, myös Lappalaista on pyydetty vapaaehtoistehtäviin. Kotikunnassaan Varpaisjärvellä hän käykin kirjaston satutätinä lukemassa lapsille. Lapset vievät edelleen.

28.11.2017
Sini-Marja Kuusipalo


Vuosina 2018–2025 Siilinjärven seurakunnasta jää eläkkeelle 22 työntekijää eli 40 prosenttia nykyisestä henkilöstöstä. Eniten heissä on lastenohjaajia ja pappeja. Lue lisää...