Puutarhuri kannustaa vaalimaan luomakuntaa tosissaan
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Puutarhuri kannustaa vaalimaan luomakuntaa tosissaan

Puutarhurille hautausmaa on erityinen puisto. Pakkasen keskellä työssään aloittanut puutarhuri Niina Kuosmanen opiskelee hautakirjanpitoa ja selvittää kestävän kehityksen kysymyksiä ennen kuin pistää sormet multaan.

Hautausmaiden henki puhuttelee puutarhuri Niina Kuosmasta. "Rauhan tyyssija. Surun paikka", Kuosmanen luettelee. "Hautausmaa on maailman tasa-arvoisin paikka. Siellä ovat rikkaat ja köyhät, rakkaat ja vihatut."

"Haluan tehdä työni niin, että hautausmaalla on hyvä surra ja muistella läheisiä." Tuollaiseen tehtävään Kuosmanen kokee olevansa etuoikeutettu, sillä surutyön paikat ovat pyhiä. Toista olisi työ vaikkapa kunnan teiden varsilla. Hautausmaan vaaliminen ja kohtaamiset kivien katveessa ovat merkittävämpiä. "Oma työ saa merkityksensä siitä, että hautausmaa ja omaisen hauta on ihmisille tärkeä."

Mikään tavallinen puisto hautausmaa ei ole: siellä kohtaa kuoleman. Surevan tapaaminen vaatii herkkyyttä: "Kun kuolema on jotakuta lähellä, haastavaa on se, etten tekisi toisen taakkaa raskaammaksi. On kuunneltava, ei niinkään puhuttava kuolemasta – tai mistään."

Ympäristö huomioon – diplomi hakuun

Tämän vuoden alussa aloittaneen puutarhurin tehtäviin kuuluu myös selvittää, miten Siilinjärven seurakunta organisaationa voisi ottaa ympäristön entistä paremmin huomioon. Selvitys- ja kehittämistyön tuloksena voidaan hakea kirkon ympäristödiplomia. Tarkoituksena on suunnata toiminta kestäväksi kehitykseksi, jossa merkityksellistä on niin muistilappujen kierrättäminen, reilun kaupan kahvin suosiminen kuin esimerkiksi maalämpöön siirtyminen.

Kuosmanen on ehtinyt huomata, että Siilinjärven seurakunnassa on ympäristöasiat huomioitu jo monessa kohtaa: "Hautausmailla kerätään maatuvat jätteet, toimistoissa uusiokäytetään paperia ja keräyspaperit lajitellaan. Nollasta ei lähdetä."

Seurakuntalainen voi tilaisuuksissa, tiloissa ja piha-alueilla liikkuessaan tehdä oman merkittävän osansa. "Kirkkokahvilla kannattaa lajitella, samoin hautausmailla, joilla kerätään metalli- ja sekajätteet erikseen."

Kurkistus hautausmaan jätekonttiin kuitenkin paljastaa, että hautakynttilöiden muovi- ja metalliosien erottelussa on vielä petraamista. "Monesti haudoilla käydessä ei satsata lajitteluun, mutta jos metalliastiassa tai biojätteessä on muovia, on koko jätesatsi pilalla. Jälkeenpäin roskiksia ei voi mennä setvivään."

"Ympäristöasiat eivät ole mitenkään irrallaan seurakunnasta, sillä Jumalan luomakunnastahan niissä on kyse. Meillä on varjelun velvollisuus", Niina Kuosmanen painottaa ja viittaa Raamatun luomiskertomukseen.

Sini-Marja Kuusipalo

Niina Kuosmanen kannustaa seurakuntalaisia vaalimaan luomakuntaa lajittelemalla hautakynttilöiden osat.

Kuva: Sini-Marja Kuusipalo