Peruspapista oloneuvokseksi
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Peruspapista oloneuvokseksi

Helmikuussa 1978 Siilinjärvellä oli kovat pakkaset. Hulppeasta työsuhdeasunnosta työmaalle lähtö ei käynyt kivuttomasti. Into ja kutsu papintyöhön kuitenkin vei käytetyn Toyota Mark I:n nuorta kuljettajaa kylille ja seurakuntapiireihin.

"Teimme kuusipäiväistä työviikkoa. Seurakunta oli pienempi, meitä oli vain kolme pappia ja lehtori", sanoo Yrjö Jokiranta, Siilinjärven seurakunnan eläkkeelle jäävä kappalainen. Laskujensa mukaan hän on Siilinjärvellä 40 pappisvuoden aikana kastanut 1 500–2 000 seurakuntalaista. Monet heistä myös konfirmoinut ja vihkinyt avioliittoon.

Seurakuntalaiset auttoivat kotiutumaan

Ensi alkuun nuori pappi kuvitteli olevansa Siilinjärvellä vain vuoden pari. Vuosia kertyi 35. Eläkkeelle lähtiessä Jokiranta kiittää niitä seurakuntalaisia, jotka auttoivat kotiutumaan. "Alkuaikojen kirkkoneuvoston ja diakoniajohtokunnan jäsenten tuki on kantanut." Mielessä ovat myös ne nuoret, jotka ovat juurtuneet seurakuntaan näihin päiviin asti.

"Koska olin papin eli isän virassa nuori, tarvitsin esikuvia", Yrjö Jokiranta korostaa. Itseä vanhemmat kristityt jakoivat elämänkokemusta, osasivat tarkastella seurakuntatyötä sopivasti etäältä.

Oppia on tullut myös perheen vaiheista. "Huomaan, että eletty heijastuu saarnoistani. Eri aikoina kristityn elämä aukeaa eri kulmista. Nuori mies, perheellinen mies, murrosikäisen vanhempi, aikuistuvien lasten isä, ukki."

Raamatturuokaa ja kulttuurishokkeja

Papille Raamattu on ykköstyökaluja. "Raamatun lukeminen on minulle henkilökohtaisestikin tärkeää. Päivittäin. Se ruokaa, jota tarvitsen."

Tällä hetkellä Yrjö Jokirannan ruokalautaselle kuuluu Kuningasten kirja. Historiakirja se ei ole Jokirannalle kovin mieluisa, mutta Piplian lukeminen kirja kirjalta on antoisaa. "Jos tietty kohta ei puhuttele, haen vastapainoksi jonkin lupauksen. Psalmit koskettavat usein", Jokiranta vihjaa.

Yrjö Jokiranta kertoo nauttineensa peruspapin työstä, jossa on saanut tehdä monenlaista. "Olen toteuttanut muun muassa Uuden testamentin lukuprojektia ja Raamattu- ja katekismusluentoja. Olen saanut innostaa toisia", hän muistelee innostuneena. "En kannata toimintaa, joka on yhden ihmisen varassa. Pitää tehdä yhdessä ja yhteistä!"

Pappi Jokiranta on joutunut opettelemaan kristillisen elämän vivahteita. Hän kasvoi Etelä-Karjalan pyhäkouluissa ja kerhoissa. Seurakuntayhteys vahvistui opiskeluvuosina Opiskelijalähetyksessä. "Sain vahvan hengellisen, luterilaisen pohjan. Siilinjärvellä taas tutustuin erilaiseen hengellisyyteen." Esimerkiksi herännäisyys tuntui kulttuurishokilta. "Minusta oli outoa, kun seuroissa puhuttiin istualtaan eikä katsottu silmiin." Ajan oloon körttiläisyyskin on tullut läheiseksi.

Sunnuntaina 20. tammikuuta Yrjö Jokiranta nousi Siilinjärven kirkon saarnatuoliin pitämään lähtösaarnansa. Ennen sanaakaan rovasti katsoi läpi kirkkokansan. Koska katsekontakti on tärkeä.

 

Sini-Marja Kuusipalo

Eläkkeelle jäävästä Yrjö Jokirannasta tuntuu hyvältä siirtyä papin paikalta kirkon etuosasta penkkien puolelle veisaamaan.
Kuva: Sini-Marja Kuusipalo