Pappi pitää saarnakivuista
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Pappi pitää saarnakivuista

Kesän alussa Siilinjärven seurakunta sai uuden papin, kun Satu Väätäinen aloitti kappalaisen työssään. Väätäinen haluaa saarnata ja kohdata pintaa syvemmältä.

Ensimmäistä Siilinjärven kirkossa kesäkuussa pitämäänsä saarnaa varten Väätäinen joutui osuvasti tutkailemaan kutsua Jumalan valtakuntaan. Saarnaamisesta Väätäinen pitää, koska se ei ole helppoa. "Täytyy ajatella, studeerata, sanoittaa, pyrkiä olemaan Pyhän puhuteltavana. Saarnan tekemiseen kuuluu aina kipu. Tykkään siitä kivusta. Silloin voi itse tavoittaa jonkin oivalluksen, jonka saa jakaa."

Työhistoria on opettanut, että on itse uskottava siihen, mitä sanoo. Pappina Väätäinen sanoo vielä opettelevansa sanomisen tapaa. "Inhoan 'musta tuntuu' -saarnoja, pinnallisia puheita ja kirjoituksia." Kevyt puhe kääntyy epäuskottavuudeksi.

Katolisen luostarin kautta luterilaiseksi papiksi

Väätäinen kertoo olevansa suurta nilsiäläistä körttisukua, johon kuuluu monia pappeja. Sadustakin tuli teologian opiskelija mutta ei pappi vaan toimittaja. Liki 30-vuotisen toimittajan uran jälkeen työ pappina alkoi puhutella, kun Väätäinen kahden vuoden aikana käsikirjoitti ja ohjasi dokumenttielokuvan suljetusta katolisesta karmeliittaluostarista. Projekti sinetöi pappiskutsumuksen: "En halunnut nunnaksi vaan papiksi."

Pyhäinpäivänä 2008 Satu Väätäinen vihittiin papiksi Kuopiossa. Viiden vuoden päästä, pyhäinpäivänä 2013, vietetään hänen kappalaisen virkaan asettamistaan Siilinjärvellä, 35 kilometrin päässä lapsuuden kotikylästä. "90-luvun alussa ohjasin Siilinjärven kirkosta suoran tv-jumalanpalveluksen. Tänä kesänä ympyrä sulkeutui."

Katoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon perehtymisen myötä ekumenia sytyttää Väätäisen. Sen vie kristittyjen yhteyteen ja kristinuskon rikkauteen ja selventää omia juuria. ”Vain juurista käsin voi kasvaa kohtaamaan."

Väätäinen ponnistaakin vahvoista luterilaisista juuristaan. "Vuodet ovat kasvattaneet minut koko Kristuksen kirkon rikkauteen ja traditioon, mutta olen nimenomaan luterilainen pappi enkä halua muuta." Väätäinen kannustaa rippikoululaisia ottamaan selvää luterilaisesta uskostaan. "Luterilaisuus on ihmisen elämää, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Aina on alusta alkamisen mahdollisuus."

Armoa ja uskottavaa J:tä

Väätäinen nimeää luterilaisuuden ytimeksi Jumalan armon, sanan, sakramentit ja sosiaalietiikan. "Elämä saarnaa lakiaan jokaiselle ihmiselle ja arjen kutsumus on myös Jumalan palvelemista."

Väätäiselle tämä tarkoittaa sitäkin, ettei seurakuntakeskus ole elämän keskus. Samalla Väätäinen vierastaa lupauksia äkillisestä onnesta. Sellainen ei ole uskottavaa puhetta Jeesuksesta.

"Jokainen kastettu on täysivaltainen kristitty, ja hänellä on oikeus Jumalan armoon. Kaikki kirkon jäsenet kuuluvat kokonaisuuteen." Hengellisissä tilaisuuksissa käynti ei ole kristityn elämän mittari.

Silti kirkon jos jonkun on puhuttava Jeesuksesta isolla J:llä, syntisten Vapahtajana.

 

Sini-Marja Kuusipalo

Seurakunnan tuore kappalainen Satu Väätäinen kannustaa seurakuntalaisia ottamaan selvää luterilaisista juurista.

Kuva: Sini-Marja Kuusipalo