Pappi saanut jakaa ihmisenä oloa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Pappi saanut jakaa ihmisenä oloa

Siilinjärven seurakunta juhlii elämäntyötä, kun pitkäaikainen teologi ja pappi Sirpa Ylikotila on jäämässä eläkkeelle.

Pikkutyttönä Sirpa Ylikotila sanoi äidilleen: "Jos minä olisin mies, minusta tulisi pappi." Kodin, koulun ja kirkon antama kokemus uskosta viitoitti Sirpa Ylikotilan tien Nivalasta teologian opintoihin pääkaupunkiin.

Syksyllä 1978 Sirpa Ylikotilasta tuli Siilinjärven seurakunnan lehtori. Opetus- ja kasvatustehtävissä ja sielunhoitotyössä tuli tutuksi elämän kirjo. Toukokuussa 1989 Sirpa Ylikotilasta tuli seurakunnan ensimmäinen naispappi. Työnkuvaan tulivat kasteet, vihkimiset ja hautaan siunaamiset sekä jumalanpalvelusten toimittaminen.

Joillekin naisille papin tie on ollut kivinen, ei Ylikotilalle. "Papin virkaan tulo oli pehmeä lasku. Kaikki tuntui luontevalta. 2000-luvulle asti olen ollut seurakuntani ainut naisteologi. Kollegani ovat aina kohdelleet minua tasa-arvoisesti." Väheksyntä sukupuolen tähden on Ylikotilalle tuntematonta.

Papin paita päällä Sirpa Ylikotila sanoo olevansa Jumalan asialla, ei omallaan.

Kuva: Sini-Marja Kuusipalo

Äärellä syntymän, rakkauden ja kuoleman

Sirpa Ylikotilan 35 työvuoden aikana Siilinjärvi on muuttunut. Seurakunta on reagoinut muutokseen etenkin kristillisen kasvatuksen alueella. "Kotien ja koulujen ovet ovat olleet papille avoinna." Tänä päivänä Ylikotila iloitsee etenkin nuorista perheistä, jotka haluavat liittää lapsensa seurakuntaan ja tuovat tämän kastettavaksi.

Pappia, joka on kastanut yli tuhat lasta, puhuttelee kastekotien lasten viisaus. "Olin kastamassa perheen neljättä lasta ja yksi alle kouluikäinen sisarus ilmoittautui pään pyyhkijäksi. Kasteen jälkeen kysyin häneltä, mitä hän veljelleen toivoo. 'Rakkautta ja kiitollisuutta', tämä vastasi", Ylikotila kertoo tähtihetkistään.

Sirpa Ylikotila on kutsumustehtävässään, kun on saanut elää yhdessä toisten kanssa. "Olen saanut palvella ihmisiä. Elämä on aina vastavuoroisuutta." Papin kutsumukseen kuuluu myös saarna ja siihen liittyvä vaivannäkö, jotta Hyvän Paimenen ääni kuuluisi.

"Syntymä, rakkaus ja kuolema, niihin kaikki tiivistyy." Hän kuvailee papin osaa etuoikeudeksi olla ihmisen ja perimmäisten kysymysten lähellä. "Arvostan luottamusta, jota papille osoitetaan. On ilo jakaa ihmisenä olemista. Ja välittää Jumalan armollinen viesti." Työ on näyttänyt, miten armo ja evankeliumi huojentavat.

Vaikka mikään inhimillinen ei ole papille vierasta, sanattomuus on tuttua. "En aina ymmärrä, miksi jollekin annetaan paljon vastoinkäymisiä. Silloin 'panen käden suulleni ja vaikenen'", Ylikotila lainaa Raamatusta Jobin sanoja. "On jäätävä salaisuuksien äärelle. Vain Jumala tietää."

Hiljaisuus hoitaa

Selittämätön puhuu myös hiljaisuudessa. Tämän Sirpa Ylikotila on oppinut työssään hiljaisuuden retriittien ohjaajana. Eräänä syksynä 1980-luvulla hän kutsui Anna-Maija Raittilan pitämään ensimmäistä hiljaisuuden retriittiä Siilinjärvellä. "Miten hyvä oli olla, kun kukaan ei odottanut, pyytänyt eikä vaatinut mitään!"

Retriittien yksinkertaisuus on kasvanut syvälle Ylikotilaan. "Sana, rukous ja vahva yhteys toisiin. Ei ole kyse vain levähtämisestä tai äänettömyydestä." Kun Jumala saa hiljaisuudessa hoitaa ja ihminen kuunnella, aukeaa uusia tienviittoja.

 

Sini-Marja Kuusipalo


Sirpa Ylikotila piti lähtösaarnansa Siilinjärven kirkon messussa 16.2.