Kirkko kutsuu - Palmusunnuntai
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kirkko kutsuu - Palmusunnuntai

Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja ihmiset ottivat palmunoksia ja heittivät niitä hänen eteensä. Jeesus sai kuninkaallisen vastaanoton, sillä väkijoukko huusi: ”Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas.”

Palmusunnuntain ilo ja riemu muuttuu kuitenkin pian vastakohdakseen, sillä tästä päivästä alkaa kunnian kuninkaan alennustie, matka kohti kärsimystä ja kuolemaa. Alkaa matka kohti tappiota, jonka Jumala suunnitelmansa mukaan käänsi voitoksi meille jokaiselle. Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon, jonka aikana seurataan Jeesuksen kärsimyshistoriaa tapahtuma kerrallaan.

Hiljaista viikkoa kutsutaan myös piinaviikoksi, jonka kuluessa seurataan ja muistellaan Jeesuksen kärsimystietä. Viikon jokaisena päivänä kokoonnutaan seuraamaan kärsimyshistorian tapahtumia. Kärsimyshistoria on perinteisesti jaettu kuuteen lukuun eli ahtiin, joista saarnataan jumalanpalveluksissa hiljaisen viikon päivinä.

Palmusunnuntain nimi tulee palmujen oksista, joilla kansa tervehti Jeesusta tämän ratsastaessa aasilla Jerusalemiin. Tämän muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia. Pohjoismaissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia. Päivä tunnetaan myös virpomasunnuntain nimellä. Oksia on myös siunattu jumalanpalveluksen yhteydessä. Kolmihaarainen oksa on muistuttanut Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä.

Lasten parissa suosituksi tullut virpomisperinne on meillä lähtöisin Karjalasta ortodoksikirkon piiristä. Virpomisvitsoilla levitetään iloa naapurustossa antamalla naapureille koristeltuja pajunoksia ja toivottamalla Jumalan siunausta.

Virvon, varvon tuoreeks´, terveeks

tulevaks vuodeks.

Jumala sinua siunatkoon.

Sulle vitsa, mulle palkka.

 

 

Unto Niskanen