Kirkko kutsuu - Tuomiosunnuntai
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kirkko kutsuu - Tuomiosunnuntai

"Toiset ja toiset." Tuomiosunnuntai kertoo siitä, kuinka tie jatkuu eteenpäin Tuomarin kohtaamisen jälkeen.

Tavallinen kalenteri laskee päiviä ja kuukausia, mutta kirkkovuosi etenee kertomuksina. Kirkkovuosi päättyy tulevana sunnuntaina. Kirkkovuoden viimeisen sunnuntaihin kertomus on kuvaus viimeisestä tuomiosta, jolloin ihmiset jaetaan niihin, jotka saavat olla Jumalan luona ja niihin, jotka lähetetään pois.

Kertomuksista kauhein vai kaunein?

Näen silmissäni lehtikuvan syyrialaisesta haavoittuneesta lapsesta sairaalasängyllä. Hän lausuu: Kun minä menen taivaaseen, kerron kaiken Jumalalle. Hänelle Jumalan oikeudentaju luo lohtua. Oikeuden toteutuminen on kaunista.

Viimeisellä tuomiolla saavat oikeuden nekin, jotka olemme puolueellisesti tai väärin tuominneet. Syvä toiveemme elämässä kuitenkin on, että oikeus lopulta voittaa. Saduissakin paha saa palkkansa.

Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Suomessa nimi Tuomiosunnuntai otettiin käyttöön 1858. Nimitys tuli meille Ruotsin esikuvan mukaan. Sunnuntailla on myös toinen nimi. Se on Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Kristuksen valta-asema paljastuu. Pian kuulemme taas aasilla ratsastavasta kuninkaasta, jonka vallan vain harvat tunnistavat. Tuomiosunnuntain sen sijaan kertoo päivästä, jolloin kenellekään ei jää epäselväksi Kristuksen valta.

Olen kuullut seurakuntaisen huokaavan, että jos tuomiosunnuntaista selviää, sitten voi taas hengittää. Toisaalta on seurakuntalaisia, jotka haluavat kerran kirkkovuodessa veisata oikein voimalla katolisen sielunmessun dies irae -osaan pohjautuvan virren 158 ”Vihan päivä kauhistava! Ihmiskunta pelästyy, tuomari kun lähestyy.”

Pitääkö tuomiopäivää siis pelätä? Kyllä, sillä pyhää Jumalaa ja hänen pyhää totuuttaan tulee pelätä. Ei, sillä Jumalan viesti ihmiselle on aina ”Älä pelkää”

Mikä olisikaan meille Siilinjärvellä tänä syksynä pysäyttävämpi kertomus kuin Tuomiosunnuntain evankeliumiteksti, jossa tuomioperusteena ovat laiminlyönnit. ”Ette antaneet ruokaa ja juomaa, ette olleet vieraanvaraisia, ette vaatettaneet vähissä vaatteissa kulkevaa, ette käyneet tervehtimässä.”

Evankeliumiteksti on edessämme kuin varoituskolmio. Se ei ole ennustus, jonka täytäntöönpanoa jäämme jähmettyneenä odottamaan, vaan varoitus, joka opettaa meidät elämään. Meillä on vielä aikaa palvella Kristusta lähimmäisissämme. Kristus -kuningas, joka on viimeisellä tuomiolla tuomari, on tänään Vapahtaja.

Tuomiosunnuntainakin Siilinjärven kirkko kutsuu armollisen Jumalan yhteyteen.

 

Leena Laurinkari

seurakuntapastori

Siilinjärven ev.lut. seurakunta