Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Lue, katsele ja kuuntele nimikkolähettiemme kuulumisia alkutalvelta 2021. Tälle sivulle päivitämme tervehdyksiä sitä mukaa kun niitä saamme – pysy siis kuulolla.
Hanna Oja-Nisulalla alkoi syksyllä 2021 kymmenes lukuvuosi opettajana Tansania luterilaisen kirkon Nyakaton Raamattuopiston opettajana. Hanna palaa kotimaahan vuodenvaihteessa.
”Olen palaamassa Suomeen pysyvästi tämän vuoden lopussa. Nyt on aika elää samassa maassa ja kaupungissa rakkaan aviomieheni Eskon kanssa. En ole vielä kovin aktiivisesti tehnyt luopumista Tansaniasta, mutta on se kaiken aikaa mielessä. Eikä päätös tietenkään ole helppo, vaikka siihen (Suomeen paluuseen) liittyy totta kai paljon odotettua ja kaivattua.”
Hannan kuulumisia Tansaniasta Mwanzasta marraskuulta:
"Töissä on hyvä pöhinä tällä(kin) hetkellä. Nyakaton raamattuopiston lukuvuosi on päässyt alkuun ja kaikki opiskelijatkin ovat saapuneet. Tänä vuonna meillä on ennätysmäärä opiskelijoita: 88 opiskelijaa, joista 7 on harjoittelussa. He tulevat 9 eri hiippakunnasta. Kiitollista on myös se, että teologian puolella naisopiskelijoiden määrä on selvästi nousussa!
Viikon päästä Nyakatossa vietetään 10. Valmistujaisjuhlia. Tervetuloa juhlimaan kanssamme.
Nuorisotyön puolella iloitsen tällä hetkellä kahdesta eri jutusta. Pastori John Mongi valittiin hiippakunnan nuorisotyön koordinaattoriksi. Mongin kanssa olemme tehneet yhteistyötä menneinä vuosina, sillä hän toimi useamman vuoden nuorisotyön puheenjohtajana. Edellinen koordinaattori pastori Nalogwa lähti jatko-opintoihin Makumiraan.
Nuorisotyössä meillä on ollut haasteena se, kuinka kehittäisimme vanhaa uuden rinnalla. Sunnuntaina 31.10. päivänvalon näki Ndugu Day. Tarkoitus on koota kaupungin alueen seurakuntien nuoret yhteen joka kuun viimeinen sunnuntai. Alku oli lupaava (video kommenteissa). Siitä ja kaikesta tästä kiitollisin mielin.
Mungu ni mwema (Jumala on hyvä) – wakati wote (kaiken aikaa)!"
Hanna Oja-Nisula Mwanzassa Tansaniassa, kuvat Suomen Lähetysseura
Uudeksi nimikkolähetiksemme tulee Ilse Paakkinen, joka on omien sanojensa mukaan vaeltamista rakastava teologian tohtori. Hän Suomen Lähetysseuran kiinalaisten alueiden aluejohtaja asemapaikkanaan Hongkong, jossa hän toimii luterilaisen seminaarin opettajana.
Ilse Paakkinen
Joel Norvik on tauon jälkeen taas palannut lähetyskentälle Siperiaan.
”Rakkaat ystävät Jeesuksessa Kristuksessa tulin syyskuun alkupuoliskolla tänne Jakutskiin. Oli vielä aika kesäisiä säitä muutama viikko ennen kuin sää muuttui syksyksi ja talveksi. Täällä yleensä muutos on nopeaa. Kesällä koko maakunta oli kärsinyt valtavista metsäpaloista. Muutamana päivänä Jakutskin kaupunki oli ollut niin täynnä savua, ja näkyvyys sen verran olematon, että lentokenttä oli suljettu eikä laivoja kulkenut Lena-joella. Mutta tänäkin vuonna tuli aika, jolloin ilma kirkastui ja puhdistui, tuli syyssateita ja lokakuun alussa nollakeliä ja kohta jo pakkasia. Nyt on täällä jo alkutalvi.
Seurakunta
”Seurakuntamme Jakutskissa, Venäjän Sahan Tasa-vallassa, voi taas kokoontua normaalisti. Tämä on suuri ilouutinen ja ihan samassa asunnossa kuin ennen pandemiaa. Seurakuntaväkeä on kuitenkin nyt tuntuvasti vähemmän kuin ennen, ainakin näin alussa. Voi vain huokaista Jumalan puoleen, että ihmiset löytäisivät taas tiensä ryhmäämme. Virustilanne Jakutskissa on kuitenkin pahenemaan päin. Päivittäiset sairastumiset lisääntyvät ja välillä lähes kaikki koulut olivat etäopetuksessa. Myös korona-passi on näinä päivinä tulossa Jakutskiin. On suunniteltu, että se otetaan käyttöön kolmeportaisena. Kenellä on Sputnik-rokote, pääsisi näin esim. kirjastoon. Toisessa vaiheessa rajoitetaan pääsy urheilu- ja kuntosaleihin ja kolmannessa vaiheessa, esim. kahviloihin ja ruokapaikkoihin, kuitenkin niin että ruokakauppaan pääsee jokainen. Kaikki on Herran kädessä.”
Joel Norvik
Arja Koskinen on toiminut vuodesta 2014 Latinalaisen Amerikan aluepäällikkönä ja vuoden 2021 alusta aluejohtajana. Kotipaikkana hänellä on Nicaragua, josta käsin hän hoitaa työtä Boliviassa, Kolumbiassa ja Venezuelassa alkuperäiskansojen, etnisten vähemmistöjen ja muiden syrjittyjen väestöjen parissa.
”Ei oikein voi todeksi uskoa, että tänään on joulukuun 1. päivä ja adventin aika alkanut. Syksy vierähti lentämällä – kuukausi tuskin on päässyt alkuun, kun lasketellaan jo viimeisiä päiviä, ja nyt enää loppukiri jäljellä ennen kuin Herran vuosi 2021 on takanapäin. Paljon on ehtinyt tapahtua vuoden aikana – pienenä kertauksena paluu takaisin alueelle tammikuun lopussa pitkän Suomi-jakson jälkeen, sitten kesäkuussa takaisin kotimaahan lomalle ja rokotuksia ottamaan ja taas kentälle syyskuun puolivälissä. Työtä olen tehnyt edelleen etänä, sillä matkustaminen on edelleen todella hankalaa; esim. Boliviaan matkatessa olisi täytynyt aivan marraskuun puoliväliin asti olla 10 päivää karanteenissa ennen kuin olisi päässyt töihin, ja työmatkalaisellehan se olisi ollut mahdotonta. Koronatilanne on kylläkin täällä meidän mantereellamme tällä hetkellä paljon parempi kuin Suomessa ja ylipäänsä Euroopassa, mikä kyllä valitettavasti viittaa siihen, että teillä nyt vallitseva aalto rantautuu tänne viiveellä. Omikron puhuttaa täälläkin.”
Kolumbia
”Muistatte ehkä, että olen aikaisemmin maininnut Kolumbian olevan maailman toiseksi miinoitetuin maa. Miinoja kylvetään edelleen rauhansopimuksesta huolimatta, ja kuolonuhrien määrä on kasvanut rajusti. Aivan Venezuelan rajalla sijaitsevassa Araucan maakunnassa on toteutettu jo kuutisen vuotta ulkoministeriön rahoituksella yhdessä Luterilaisen maailmanliiton (LML) kanssa ihmishenkiä pelastavaa hanketta, jossa vahvistetaan miinaonnettomuuksissa vammautuneita ja heidän perheenjäseniään mm. antamalla heille psykososiaalista tukea ja oikeusapua. Erityisen tärkeä osa-alue on miinaonnettomuuksia ehkäisevän koulutuksen järjestäminen kyläyhteisöjen asukkaille, koululaisille, sairaalahenkilökunnalle ym. LML on saanut hankkeen avulla laajalle työntekijätiimilleen virallisen kouluttajastatuksen ja saanut mukaan kouluttajiksi myös hankkeen tuella perustetun vammautuneiden järjestön Asodigpaz:in jäseniä. Viime vuonna työ laajeni myös toiselle puolelle maata, afrokolumbialaisten ja embera-alkuperäiskansan asuttamaan Chocón maakuntaan, joka on maan köyhin ja marginaalisin alue.”
Venezuela
”Venezuelan syvä humanitaarinen ja sosiopoliittinen kriisi ei ole liikahtanut mihinkään, ja nyt jo noin 5,6 miljoonaa venezuelalaista on paennut maasta nälkää, romahtanutta opetus- ja terveyssektoria ja yleistä kurjuutta karkuun. Heistä noin 2 miljoonaa on tullut rajan yli Kolumbiaan, jossa oli omia maansisäisiä pakolaisia jo seitsemisen miljoonaa entuudestaan – eniten maailmassa! Ja luku kasvaa koko ajan: pelkästään tämän vuoden aikana uusia pakolaisia on tullut jo noin 76.000 aseellisen konfliktin jatkuessa ja voimistuessa jälleen. Lähetysseuran tukema LML:n Kolumbian maaohjelma tukee venezuelalaisia pakolaisia sekä Kolumbian puolella että myös heidän kotimaassaan.
Venezuelan luterilainen kirkko jatkaa sitkeästi työtään niiden parissa, jotka eivät voi tai halua lähteä vaivalloiselle ja vaaralliselle pakomatkalle. Kirkon tuellamme ylläpitämä Casa Hogar -koti on suojasatama köyhille, aliravituille, kadulla eläneille pojille, jotka Casa Hogarissa saavat turvaa ja hoivaa. Pastori ja kirkon johtaja Gerardo käyttää kaikki keinonsa ruoan hankkimiseksi ja virikkeiden, koulunkäyntiavun ja hengellisen tuen tarjoamiseksi heille. Leipääkin oppivat tekemään kodin isähahmon Orlandon johdolla siinä kuuluisassa Iisalmen seurakunnan heille jo vuosia sitten lahjoittamassa leipomossa. Hyvin ovat onnistuneet!”
Kirsin Vimparin päätyönä on rakentaa lapsi-, nuoriso- ja opiskelijatyötä Etelä-Virossa. Työhön sisältyy mm. pyhäkoulutyötä, lastenleirejä, nuorteniltoja ja -tapahtumia sekä opiskelijatyötä. Tärkeä osa työtä on paikallisten vastuunkantajien tukeminen niin käytännön työssä kuin hengellisestikin. Virossa vain harvat lapset ja nuoret tuntevat Jeesuksen.
Koronapandemiasta huolimatta Viron kirkossa on koko ajan pystytty jollain tasolla tekemään nuorisotyötä. Tarton Paavalin kirkossa on koko syksyn ajan kokoontunut nuorten ryhmä, jota on ohjannut uusi nuorisotyöntekijä Meribel. Pienessä Kambjan seurakunnassa Tarton lähellä aloitettiin uudelleen pyhäkoulutyö 10 vuoden tauon jälkeen. Kirsi viettää tämän joulun Virossa ja osallistuu jouluna Puhjan kirkossa kastejumalanpalvelukseen, jossa arkkipiispa Urmas Viilma kastaa kaikki kasteelle saapuvat lapset ja aikuiset. Uuden vuoden Kirsi viettää Suomessa vanhempiensa luona.
Haverisen perhe työskentelee Bulgariassa Krushevon luterilaisessa seurakunnassa, jonka jäsenet ovat millet-turkkilaisia. Jouni on koulutukseltaan nuoriso-ohjaaja, Jonna on farmaseutti.
Jouni tukee seurakuntatyössä pastori Feymi Madjirovia, tekee nuorisotyötä ja järjestää erilaisia koulutuksia ja leirejä. Seurakunta sai joulukuussa 2020 suomalaisten tuella oman kirkkorakennuksen ja parhaillaan kootaan varoja seurakunnan leiritoimintaan. Donkin leirilahja Bulgariaan on Kansanlähetyksen juniorityön ja Peshteran seurakunnan yhteinen hanke, jossa autetaan seurakuntaa leirien järjestämisessä. Seurakunta on itse vastuussa leirin toteuttamisesta ja saa Donkin leirilahjana tukea leirin järjestämiseen siinä suhteessa, kuin on itse kerännyt siihen varoja.
Jouni Haverinen 29.11.2021:
”Siunattua adventin eli odotuksen aikaa. Jeesus tulee pian!
Eilen oli pakko pysähtyä kuvaamaan erään seurakuntalaisen lampaita kirkon viereisellä tontilla. Pienet karitsat söivät isompiensa kanssa rauhassa kadun varrella välittämättä kulkijoista. Viereisessä kirkossa juhlittiin adventtia ja Herra tuli luoksemme Sanassa ja ehtoollisessa. Kirkon menojen jälkeen olin kutsunut kokoon vastuunkantajat ja nuoret, jotka ovat kokeneet, ettei heihin luoteta eikä heitä haluta kirkkoon. Tämä eräänlainen sovintokeskustelu oli suomalaisittain kaaottinen, puhuttiin toisten päälle, äänet nousivat, osa lähti kesken kaiken pois, mutta myös kauniita asioita sanottiin ja toinen toisia kuunneltiin. Pidettiin myös huolta nuoremmista ja ennen kaikkea luotettiin armon auttavan.”
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä