J. S. Bachin inventiot ja sinfoniat 1/3

ma 28.9. kello 18.00
Kasvokuvassa Johan Sebastian Bach.
Siilinjärven kirkko

Pianokonsertti

J. S. Bachin klaveerimusiikkia kolmen konsertin sarja Siilinjärven kirkossa ma 28.9., ke 30.9. ja pe 2.10. klo 18. Inventiot ja Sinfoniat BWV 772-801 jaksot I, II ja III Teosesittely ja teokset Olli Rantala. Vapaa pääsy.


Präambula und Fantasien

Johann Sebastian Bach (1685-1750) Inventiot ja sinfoniat BWV 772-801 vuodelta 1723.

Johann Sebastian Bachin klaveerikokoelma Inventionen und Sinfonien tarjoutuu huomiomme kohteeksi, koska elämme teossarjan synnyn 300-vuotisjuhlan kynnyksellä.

Inventiot ja sinfoniat -kokoelmaa ei mainita ensimmäisten joukossa, kun luodaan näkymää Bachin sävelteoksiin. Pianonsoitonopiskelija päivinämme kohtaa kuitenkin tämän kolmenkymmenen sävellyksen kokoelman jossakin vaiheessa opintojaan. Jo yksi kappale tarjoaa soittajalle pähkinän, jonka selvitettyään hän kokee olevansa soiton taidoissaan askelen pidemmällä.

Johann Sebastian Bach laati Köthenin kaudellaan, sen vuosina 1720-1723 kaksi klaveeriteossarjaa, joiden sisällössä ja perusideassa voi havaita yhtenevyyksiä. Kun Bach aloitti kokoelman Klavierbüchlein für Wilhelm Friedemann Bach kokoamisen keväällä 1720, hänen vanhin poikansa Wilhelm oli äskettäin täyttänyt 9 vuotta. Vuonna 1722 julkiseen käyttöön valmistunut kokoelma sisälsi perusohjeita sekä hänen omia ja muutaman muun säveltäjän teoksia. Ohjeet koskivat klaveerikoskettimiston periaatetta, soiton koristelua ja sormijärjestyksiä. Vihkon loppuosassa sarjat kaksi- ja kolmiäänisiä sävellyksiä nimellä Präambula ja Fantasien. Bach julkaisi viimeksi mainitut sävellykset lukuisten muokkausten jälkeen itsenäisenä teoksena ensin nimellä Präambula und Fantasien ja sitten vuonna 1723 nimellä Inventionen und Sinfonien. Tähän kokoelmaan Bach sisällytti pedagogisen esipuheen. Lyhyt mutta tutkimuksellisesti merkittävä esipuhe selvittää meille säveltäjän mielessä olleita klaveeritaiteen oppimistavoitteita.

Nyt kuultava esitys on vuoden 1723 julkaisusta, joskin noudattaa joissakin muokkausvaiheen käsikirjoituksissa ilmenevää kappalejärjestystä, joissa on aseteltu peräkkäin vuorottelevat inventio ja sinfonia. Näin edeten kuulija voi havainnoida kahden samassa sävellajissa soivan teoksen eroja ja yhtenevyyksiä. Esimerkiksi ovatko sävelaiheiden tunnelmat ikään kuin kysymys-vastaus tms.

Kokenutta musiikin kuuntelijaa ei yllätä, että kokoelman anti on kauttaaltaan tekijänsä näköinen: taiteellisesti rikas, tekotavoiltaan tutusti tinkimätön ja ennen muuta inhimilliseltä kannalta koettuna sydämellinen.

Olli Rantala

Olli Rantala (1957-) on kuopiolaissyntyinen pianon- ja urkujensoitonopettaja ja tutkija. Opinnot Kuopion Musiikkiopistossa alkoivat vuonna 1964 Paul Palvamon johdolla, ja jatkuivat 1969 Pentti Karjalaisen johdolla. Vuonna 1969 opinnot laajenivat myös urkujensoittoon Tuula Röngän, myöhemmin Erkki Tuppuraisen johdolla. Piano-opintoja kertyi myöhemmin etenkin Eero Heinosen, mutta myös muun muassa Boris Bermanin mestarikursseilla. Työvuodet Kuopion Musiikkiopistossa, myöh. konservatoriossa säestäjänä, tuntiopettajana, opettajana ja lehtorina alkoivat vuonna 1974. Musiikin tohtorin tutkinto Sibelius-Akatemiassa (Klaveerit rinnakkain) valmistui vuonna 2012. Pianotaiteilijana ja kamarimuusikkona myös cembalistina vuosien mittaan Pohjois-Savon alueella toteutuneet esiintymisprojektit ovat kattaneet säveltaidetta ohjelmistoltaan aina 1600-1750 tyyleistä aikamme musiikkiin saakka.