Pirjo Ahonen kirjoittaa itse tunnelmistaan:

Jumalan kämmenellä

Iloinen puheensorina ja pienten askelten äänet kuuluvat jo eteisessä, kun kerhopäivä on alkamassa. Pienet vilkutukset vielä ja halit äideille ja isille ja sitten kerhoilemaan.

Lapset ovat seurakunnassa ne kallisarvoisemmat aarteet, jotka herkkyydellään avaavat meille aikuisillekin uskon salaisuutta. Alttarihetki on osa kerhoa ja sen kokonaisuutta. Joka kerhopäivä kynttilä sytytetään ja hiljennytään Raamatun kertomusten äärellä tai keskustellaan elämän pienistä ihmeistä.

Joudun itsekin pohtimaan useasti, miten pieni lapsi osaakin ajatella niin selkeästi asioista. Lasten huomiot, ihmettely ja lausahdukset eivät ole vain hauskoja tai osuvia – ne ovat välillä tosi pysäyttäviä, puhuttelevia ja hoitaviakin. Lapset ovat opettaneet ja kasvattaneet minuakin omilla pohdinnoillaan tällä matkani varrella.

”Lapset ovat opettaneet ja kasvattaneet minua.”
- Pirjo Ahonen

Koen suurta kiitollisuutta ja siunausta siitä, että työni lasten ja perheiden parissa on ollut ainutlaatuista ja merkityksellistä. Perustana työlleni on ollut kristillinen arvopohja, kohdata jokainen kerholainen niin pieni kuin suurikin omana itsenään, arvokkaana Jumalan luomana lahjana. Olen saanut heidän kanssaan Iloita ja ihmetellä joka päivä rakastavan Taivaan Isän suojeluksessa ja kulkea yhdessä heidän kanssaan kasvatuskumppanina useita vuosikymmeniä. Ja on käynyt jo niinkin, että entiset kerholaiset tuovat omia lapsiaan kerhoon hyvien kokemustensa myötä. Silloin muistelemme ja iloitsemme mukavista yhteisistä kerhohetkistä.

Toivonkin, että lapset perheineen löytäisivät uskon ja seurakuntayhteyden ja kokisivat seurakunnan ja kirkon paikkana, jossa saa kasvaa yhdessä ja jonne on tervetullut.

Olen ollut onnekas myös siinä, että kaikissa tehtävissäni olen saanut tehdä työtä, joka on motivoinut ja tuottanut paljon iloa 46 vuoden aikana. Nyt on minun aikani jäädä eläkkeelle ja se tapahtuu 1.8.2026 alkaen.

Kerhopäivien lopussa on loppulaulun aika ja jaan sen kanssanne lasten laulua mukaillen:

”Suljen ihanan, soittorasian, kierrän lauluni kippuraan.
Muiston mukavan, taskuuni taputan, siihen saakka, kun tavataan.
Kiitän, kumarran, niian ja vilkutan, pian taas uudestaan tavataan.”

Kiitos vielä työnantajalle, työkavereille ja seurakuntalaisille yhteisistä hetkistämme.
Siunaavin ajatuksin, lastenohjaaja Pirjo