Nuoruuden epäpyhä kolminaisuus

Ensi sunnuntaina kirkossamme vietetään Pyhän kolminaisuuden päivää. Näin kesän alussa, seurakunnan rippileirit ovat jälleen pyörähtäneet käyntiin ja kolminaisuus on yksi merkittävä aihe, jota myös leirien oppitunneilla käsitellään: yksi Jumala, jolla on kuitenkin kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Teema on rippikoululaisille monesti haastava ymmärtää. Miten yksi voi olla monta ja monta kuitenkin vain yksi? Eikä ihme, sillä juuri tätä uskomme erityispiirrettä, kolminaisuusoppia, teologit tutkivat ahkerasti edelleen. Myös monet harhaopit, virheelliset tulkinnat kristinuskon opista, menevät vikaan usein juuri kolminaisuuden kohdalla.

Nuorten rinnallakulkijana lähestyn nyt aihetta nuorten näkökulmasta ymmärrettävällä tavalla. Nuoruus on monesti kolminaisuuden tavoin väärin ymmärretty ja vaikea aihe. Nuoret kohtaavat elämässään erilaisia odotuksia, joita heidän pitäisi pyrkiä täyttämään. Erilaisia odotuksia nuorta kohtaan syntyy kotona, koulussa ja kaveripiirissä. Heidän roolinsa ja tehtävänsä vaihtelevat paikasta riippuen. Silti nuori on yksi ja sama.

Nuorelle voi olla vaikeaa toteuttaa näitä rooleja ja täyttää niiden muodostamia odotuksia. Etenkin, kun roolit menevät myös limittäin eikä aina ole mahdollista toteuttaa vain yhtä roolia kerrallaan. Nuori väistämättäkin joskus epäonnistuu odotusten täyttämisessä ja odotusten asettaja, perhe, opettajat tai ystävät pettyvät, kun nuori ei ollutkaan sitä, mitä luultiin ja toivottiin.

Meidän aikuisten olisi myös silloin tällöin hyvä muistaa, että vain yksi, meidän kolmiyhteinen Jumalamme, pystyy olemaan yhtä aikaa täydellisesti kolme ja yksi. Ei siis odoteta sitä meidän nuoriltamme, sillä nuoruus on tarpeeksi haastavaa myös ilman ulkopuolelta tulevia paineita. Sen sijaan voimme hyväksyä nuoret sellaisenaan ja rakastaa heitä ehdoitta myös kaikkine puutteineen, kuten Kristus on rakastanut maailmaa. Odotuksista luopuminen voi paljastaa jotain odottamattoman kaunista.

13.6.2019
Sara Salonen
seurakunnan kesäteologi