Evästä elämään: Säikky norsu

Seuraan tosi tv-sarjaa Myytinmurtajat. Tämän Discovery-kanavalta maailmanmaineeseen nousseen sarjan idea on testata tieteellisesti erilaisten uskomusten ja kaupunkilegendojen paikkansa pitävyyttä.

Erään jakson loppuhuipennus jäi mieleeni. Oltiin Afrikassa. Piti selvittää, liittyykö uskomukseen hiirtä pelkäävästä norsusta totuuden siemen. Yllätys oli suuri, kun uskomus pitikin paikkansa – seitsentonninen Afrikan norsu todella hätääntyi nähtyään pienen hiiren!

Norsu-myytti jäi mieleen, mutta mikähän voisi olla se kaikkien aikojen myytti, oikea mega-myytti? Voisiko se liittyä uskontoon, uskomusten jättiläismäiseen varastoon?

Elokuvassa 21 grammaa väitettiin, että kun ihminen kuolee, hän kevenee 21 gramman verran. Tätä kutsuttiin ihmisen sielun painoksi. Kuvitteellisen elokuvan sisällä tällainen ajattelu vielä kiehtoo, mutta se ei toimi tosi-tv-sarjan loppuhuipennuksena. Ollaan saavuttu alueelle, jossa kaikki mittaava tiede käy kelvottomaksi. Antureista ei ole iloa, jos pyritään mittaamaan ihmisen sielunrauhaa tai uskoa. Ollaan isompien asioiden kanssa tekemisissä. Mittatikku ei riitä. Luoja on luotujaan äärettömästi suurempi. Järjen ja havaintokykyjemme Luoja ei suostu asettumaan tutkimuspöydillemme.

Jumalan tapauksessa vakuutumme muilla keinoin. ”Jo isämme uskoivat ennen” lauletaan eräässä vanhassa virressä. Meitäkin ennen on uskottu Jumalaan. Minun ja sinun vanhempasi ja heidän vanhempansa vakuuttuivat siitä, että Jumala on olemassa. Heidän kokemuksensa Jumalasta on tallentunut jälkipolville esimerkiksi monien virsien sanoissa. Ehkäpä sinunkin ukkisi tai mummosi on opettanut sinulle jonkun rukouksen tai laulun, jonka osaat vieläkin ulkoa? Minullekin oma mummoni opetti rukouksen ollessani pieni. Tuo rukous saattaa joskus unohtua pitkäksikin aikaa, mutta palaan siihen kuitenkin säännöllisesti. Sen mielessään hiljaa lausuminen tuo mieleen rauhan, jota on vaikea selittää. Tuon yksinkertaisen ja lapsellisen rukouksen lausuminen auttaa silloin, kun tuntuu, että kaikki menee pieleen, eikä kukaan kuuntele. Silloin on hyvä muistaa, että on Joku, jolla on aina aikaa kuunnella.

Jumalan kanssa juttelun tehoa ei voi sitäkään mitata mittareilla. Se, onko siinä mitään perää, selviää vain ottamalla yhteyttä yläkertaan maailman halvimmalla ja parhaan yhteyden takaavalla tekniikalla – laittamalla kädet ristiin!

Teemu Voutilainen
kappalainen

Julkaistu Uutis-Jousessa 11.3.2021