Helluntaita odotellessa

Keväällä 332 eKr. Aleksanteri Suuri piiritti Välimeren itärannalla Tyroksen satamakaupunkia tavoitteenaan katkaista persialaisten huoltoyhteydet. Myöhemmin Aleksanteri tulisi valloittamaan koko Persian, joka oli myös Juudan perivihollinen. Uuden valloittajan marssiessa voitokkaasti profeetta Sakarja näki jo Daavidin kuningaskunnan voitollisen paluun. Sakarja odotti Herran päivää sanankääntein, jotka kuvaavat muutoksia jopa luonnonlaeissa.

”Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä. Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas.” (Sak. 14:8-9)

Aleksanterin valloitusretket eivät kuitenkaan tuoneet Juudalle messiasta eivätkä Daavidin aikoja takaisin. Aleksanteri kuvitteli olevansa voittamaton ja kuolematon ja jopa halusi itseään palvottavan jumalana. Toisin kävi. Aleksanteri kuoli nuorena ja samalla hajosi myös hänen valtakuntansa.

Messiaan saapumista saatiin odottaa vielä runsaat 300 vuotta, kunnes lapsi syntyi Betlehemissä ja sai nimen Jeesus. Myös Jeesus kuoli nuorena, mutta ennen kuolemaansa hän lupasi lähettää seuraajilleen Isän luota puolustajan.

Helluntaina se tapahtui, ja sen tähden kristikunta pitää Jeesusta lain täyttäjänä ja sen loppuna. Hänessä vanha, Siinailla tehty liitto, korvattiin uudella, jonka merkiksi Pyhä Henki vuodatettiin Jeesuksen seuraajiin. Pyhän Hengen saaminen merkitsi Jeesuksen seuraajille tehtävää, missiota. Pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa piti käydä julistamaan. Näin syntyi kristillinen kirkko.

Raamatun mukaan kaikki Jerusalemissa olleet ihmiset saivat äidinkielestään riippumatta kuulla pelastussanoman omalla kielellään. Näin Kristus poisti ihmisiä erottavat muurit ja otti kantaakseen synnit, jotka erottivat ihmiset Jumalasta. Pyhä Henki yhdistää Kristuksessa kaikki Jeesuksen seuraajat yhdeksi ruumiiksi riippumatta heidän syntyperästään.
 

Olli Kortelainen
Siilinjärven seurakunnan kirkkoherra

Julkaistu Savon Sanomissa 16.5.2021